Pelkotiloja ydinvoimasta?

 

Terveystieteilijät Hanna Rautio ja Marjo Suhonen kirjoittivat Kalevan alakerrassa (17.2.) pohjoissuomalaisten epäilyksistä liittyen ydinvoimaan. Tiedot perustuvat Pro gradu –tutkielmaan, jonka aineistona on käytetty pohjoissuomalaisten sanomalehtien mielipidekirjoituksia (ajanjaksoa ei mainita). Miten tutkielmaa laadittaessa on huomioitu aineiston vinous? Mielipidekirjoitukset ovat kovin valikoitu otos pohjoissuomalaisten kannanotoista, ottaen huomioon toimittajien valta valita julkaistavat kirjoitukset ja olla mahdollisesti julkaisematta mielipiteitä, jotka vaikkapa eivät tue lehden tai päätoimittajan valitsemaa linjaa. Mielipidekirjoittajat eivät edusta satunnaista joukkoa pohjoissuomalaisista, jolloin tutkimusasetelman toistettavuus on kyseenalaista. Enemmistö ihmisistä ei ole koskaan laatinut yhtään kirjoitusta, kirjoittajajoukko itsessään on siis jo varsin valikoitunut osa pohjoissuomalaisia. Luotettavampi aineiston keruutapa olisi saattanut olla esim. satunnaisotannalla suoritettu haastattelututkimus.

 

Varsin rohkea on tulkinta, jopa yleistys puhuttaessa ihmisten pelkotiloista. Mielipidekirjoitukset eivät anna relevanttia perustetta ihmisten tunnetason kokemusten luotettavaan arviointiin, suuntaan tai toiseen. Kriittisesti ydinvoimaan suhtautuvia on mm. median keinoin varsin tehokkaasti koetettu leimata vainoharhaisiksi pelkureiksi ja pelottelijoiksi, huolimatta mm. virallisissa kuulemisprosesseissa esitetyistä kriittisen suhtautumisen useista asiaperusteista. Joissain virallisissa dokumenteissa on kategorisesti jopa väitetty kritiikkiä esittävien omaavan jonkin ”vakaumuksen” ydinvoiman suhteen, riippumatta argumenttien perusteista. Subjektiiviseen tunne-elämään tai vakaumukseen liittyvää selvitysaineistoa ei ole esitetty. Väitteet siis pohjautunevat vahvasti ydinvoimamyönteisten tahojen mutu-aineistoon.

 

Myös ydinvoimaan kritiikittömästi suhtautuvien kirjoituksista voitaisiin em. tutkimuksen keinoin hyvinkin saada selville varsin vahvoja pelkotiloja, myös todellista pelottelua mm. sähköntuotantokapasiteetin riittämättömyydestä, energiatehokkuusvaatimusten aiheuttamista muutoksista arkielämässä, teollisuuden romahduksesta (ilman lisäydinvoimaa), pelkoa siitä, ettei kansataloudelle tärkeää kilpailukykyä voida ylläpitää ja kohentaa millään muulla keinolla kuin ydinvoimalla ja vieläpä pelkoa siitäkin, että lisäydinvoiman rakentamista tulee valtioneuvoston ja eduskunnan periaatepäätösharkinnassa käsitellä lain vaatimalla tavalla. Asiallista ja avointa tiedonvälitystä todella tarvitaan.

 

Ydinenergialain mukaan valtioneuvoston on harkittava periaatepäätöstä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ja otettava huomioon ydinvoimalaitoksesta aiheutuvat hyödyt ja haitat, kiinnittäen erityisesti huomiota 1) ydinlaitoshankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta, 2) ydinvoimalaitoksen suunnitellun sijaintipaikan sopivuuteen ja ympäristövaikutuksiin ja 3) ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen. Ympäristövaikutuksiin puolestaan kuuluvat (YVA-laki) hankkeen välittömät tai välilliset vaikutukset a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen, c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, d) luonnonvarojen hyödyntämiseen ja d) em. tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.

 

Hanna Halmeenpää, Kalajoki

Helena Maijala, Pyhäjoki

Katja Sipilä, Pyhäjoki

Vuokko Moisala, Raahe