Kennel

Vainuveturin

        Esittely  Koirat  Pennut  Kuulumiset  Linkit  Vieraskirja  Päivitykset

Nina Joki

Aurakuja 1

69100 Kannus

 nina.joki@omanetti.fi

Copyright © Nina Joki

Kuvien kopioiminen ilman lupaa kielletty!

Kotimme sijaitsee Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla. Asumme omakotitalossa keskustan tuntumassa. Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista ihmistä, kaksi lasta ja kolme pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa. Ensimmäinen mäyräkoira tuli perheeseemme elokuussa 2004. Tuolloin kolmikuinen Topi-poika muutti Kemistä luoksemme Kannukseen. Ensimmäisen koiran hankinta vaati kymmenen vuoden harkinta-aikaa, mutta toisen koiran hankintaan vaadittiin enää puoli vuotta kestäneet perheneuvottelut. Lulu-neiti muutti meille tammikuussa 2006. Lulun haimme kotiin Längelmäeltä Keski-Suomesta. Kolmas mäyräkoiramme on oma kasvatti. Lulun pennut syntyivät huhtikuussa 2011. Pentuja syntyi kaksi, uros ja narttu. Narttupentu jäi meille kotiin. Sissistä toivomme emännälle uutta harrastuskaveria, Topin ja Lulun jo jäähdytellessä aktiivisesta harrastamisesta.

Perheemme harrastukset keskittyvät lasten kanssa touhuiluun ja koiramaisiin juttuihin. Topin kanssa on kierretty näyttelyitä tiuhaan tahtiin keväästä 2005 lähtien. Lisäksi olemme käyneet Topin kanssa toko-harjoituksissa arjen tarpeiksi. Verijälkeä harjoittelemme ahkerasti lumettoman maan aikaan ja metsissä nuuskuttelu kuuluukin koiriemme ehdottomiin suosikkeihin. Topi on osallistunut  muutamaan mejä-kokeeseen ja on saavuttanut oikeuden kisata voittajaluokassa.  Topi saavutti Suomen muotovalion arvon 2 vuoden ja 1 kuukauden iässä. Reilun kolmen vuoden iässä Topi saavutti myös Ruotsin muotovalion arvon ja kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelypalkinnot. Topi saavuttaa veteraani-iän vuonna 2012 ja hänen kanssaan onkin tarkoitus osallistua näyttelyyn veteraaniluokassa.

Lulu tuli Topille kaveriksi v.2006 tammikuussa. Lulu on hellyydenkipeä sylikoira. Vastapainoksi sille neiti on tehokas jäljestäjä. Mejä-kokeissa Lulu on nuuskutellut jälkivalioon oikeuttavien palkintojen arvoisesti. Lulu on myös osallistunut lukuisiin näyttelyihin. Pentuluokassa menestystä tuli hienosti ja aikuisten kehissä neiti on esiintynyt muotovalion arvoisesti. Lulu on myös suorittanut hyväksytysti kääpiö- ja kaniinimäyräkoirien käyttötaipumuskokeen ensimmäisellä yrittämällä.

Sissi on oma kasvatti, Lulun ensimmäisestä ja ainoaksi jäävästä pentueesta. Sissin kanssa on aloitettu mejä-harjoittelu ja arkitottelevaisuus kurssille olemme osallistuneet. Toiveena on, että Sissi menestyisi päälajissamme mejässä yhtä hyvin, kuin vanhempansa. Myös näyttelyihin on tarkoitus osallistua ja pienoismäyräkoirien käyttötaipoumus- eli PIKA-kokeeseen. Se, millaiseksi Sissi kasvaa, on vielä täysi arvoitus. Tärkeintä kuitenkin on, että se täyttää paikkansa rakastettuna perheenjäsenenä, vaikka siitä ei sitten koskaan täysiveristä harrastuskoiraa kasvaisikaan. Sissi on aloittanut näyttelykäynnit varsin lupaavasti. Kolmen ensimmäisen näyttelyn saldona on ROP- ja VSP-sijoitukset.

 
Ninan koiraharrastus alkoi jo ihan pienenä tyttönä. Ensimmäinen oma koira oli sekarotuinen Lysti. Lystistä valitettavasti jouduttiin luopumaan jo parin vuoden kuluttua, kun se tuli vihaiseksi vieraille lapsille. Joitakin vuosia sen jälkeen kotiimme muutti vaarini sekarotuinen ajokoira-uros Meno. Meno oli viisas ja lempeä koira, joka tosin vihasi kissoja. Kerran jos toisenkin isokokoinen ja voimakasrakenteinen Meno karkasi minulta lenkillä kissan perään. Meno eli melko vanhaksi ja kaikkien suruksi se menehtyi palaillessaan metsästysreissulta. Menon jälkeen koiraharrastusta jatkettiin Päpsi-nimisen suomenajokoira-nartun kanssa. Päpsikin muutti meille vaarini luota. Päpsin kanssa kävin koiranäyttelyssäkin elämäni ensimmäisen kerran. Kovasta harjoittelusta huolimatta, se käyttäytyi kehässä surkeasti, mutta tuloksena oli silti sininen nauha. Päpsi eli myös vanhaksi ja katosi eräällä metsästysreissulla. Viikkojen etsinnästä huolimatta sitä ei koskaan löydetty. Beagle-uros Epeli muutti meille ylioppilas-juhlieni alla keväällä 1994. Epeli eli 14 vuotta onnellista koiran elämää vanhempieni luona Marinkaisissa. Hänestä jouduttiin luopumaan raskain sydämin syksyllä 2008. Koiramme elävät perheen arjen keskellä rakastettuina perheenjäseninä. Mukavan lisän koirien kanssa touhuamiseen tuo se, että niistä sitten kasvoikin menestyksekkäitä harrastuskavereita, joiden kanssa on ollut ilo kisata eri lajeissa! SKL:n kasvattajasitoumuksen olen allekirjoittanut 2011 ja samana vuonna suoritin kasvattajan peruskurssin. Kennelnimi Vainuveturin minulle myönnettiin keväällä 2012. Nimi juontaa juurensa meille tärkeästä mejä-harrastuksesta ja sitä menestyksekkäästi ja mäyräkoiran innolla harrastavasta "vainuveturista" Lulusta. Olen Suomen Kennelliiton ja Suomen Mäyräkoiraliiton jäsen.

TAKAISIN