Python



Johdanto
Löysin netissä selaillessani niin mielenkiintoisen nojapyörän, että on pakko kokeilla miten tuo käytännössä toimii. Rakennusohjeet löytyvät TÄSTÄ. Itse päätin soveltaa ohjetta ja rakentaa pyörästä yksinkertaisemman, enkä hyödynnä niin paljon purettuja osia kuin esimerkissä. Niimpä jousitus jää toistaiseksi kokonaan pois ja "ohjauslaakeri" on ihan oikeista muovisuojatuista laakereista kasattu.

Few words in english:
This is first known python in Finland. I just wanted to try this kind of a bike, so I built it as simple as i could. Front wheel is 26 inch with shimano 3 speed hub. Rear wheel is 28 inch. Frame tubing is 35x15x2, 50x50x1.5 and 30x30x1.5. Steering pivot is made piece of steel tube and two ballbearings. I have practiced now ten days and over 60 kilometers. I can ride it, but sometime bike goes side to side on road. So it's not very safe yet.
After 100km and 3 months (it´s winter in here) I built removable hanldebars. Steering became easier. Weight with handlebars is 17kg.
After 150km practicing and little frame modifications, I can ride to work and back. 16km/day, average speed 20-22km/h. I don't need handlebars to steer anymoore.
Now I have driven 500-600km. Max speed on flat road is about 28-30km/h and average speed on work trip 22-26km/h.
Technical data change monthly. Latest modifications you can see on latest picture.
Now, after 1500km, I built new python(the yellow one). It has ergonomic seat, adjustable bottom bracket and beter transmission. Front wheel is 24", rear wheel 28", steering angle 57-58deg, trail 22-24cm and seat height 20-22cm
My english is bad, so text in this page is in finnish, sorry. If you want ask something or bigger pictures, e-mail me: jviirret@luukku.com, I try to understand and answer.


Vaihe 1
Ensimmäisenä tein rungon etuosan aika pitkälle ohjeiden mukaan. Sitten takaosan ihan omasta päästä. Ohjauksen astekulma ja akseliväli on alkuperäisen ohjeen mukainen, 67ast. ja 129cm. Alla kuvaa rullaavana. Sen verran kokeilin päällä istua, että ei tule ajaminen olemaan helppoa. Polkimien paikan mittaan kunhan saan ensin istumakohdan selville...



Vaihe 2
Sitten istuin niin lähelle rengasta kuin mahdollista. Kun penkki on paikoillaan voi mitata polkimien paikan ja kiinnittää ne. Sitten vain ketju ja kokeilemaan. Ensimmäisen 15min perusteella pystyn sanomaan, että tällä ei voi ajaa. Eikä koskaan tule voimaankaan :-) Mutta harjoittelu jatkuu. Kerron tässä lisää jos harjoittelu tuottaa tulosta.



4.11.2004 Takana tunti pari harjoittelua, 15min pätkissä. Penkin kiinnitystä piti vahvistaa, koska se ottaa vastaan kaikki kaatumiset. Kehitystä hieman tapahtunut. Pihan poikki(30-40m) pääsen kaatumatta, joskaan en aina suunniteltua reittiä. Tuntuu että suoralla pääsisi pidemmästikkin, mutta yleiselle tielle en kehtaa lähteä ennen kuin hallitsen edes jotenkin ohjauksen ja pysähtymisen.

6.11.2004 Tuntui että edellisellä kerralla opitut taidot ovat unohtuneet, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Alkeellisia ohjausliikkeitäkin opin tekemään, mutta en polkiessa. Kaatumisiltakaan ei vielä välty, varsinkin jos innostuu ja hengästyy. Etulokasuoja olisi enempi kuin tarpeellinen, silmille lentävä mura ja vesi häiritsevät keskittymistä.

8.11.2004 Hyvä tuuleton syyspäivä harjoittelulle. Kaksi n. 5km:n lenkkiä. Ensimmäinen pienimmällä vaihteella 5-500m pätkiä. Kaatuminen ei enään ongelma, ohjaaminen sen sijaan on ja pysähtymiset johtuvat juuri tästä. Toiselle lenkille vaihdoin isomman vaihteen ja kevyemmät kengät. Vauhtia saa lisää, mutta pyörä ei tunnu juurikaan vakaammalta. Asennon vaihto yritykset yms. häiriöt saavat pyörän heittelehtimään pyörätien laidasta laitaan, tai ojaan. Muutamien satojen metrien ajelut menee jo ongelmitta ja ohjaaminenkin jotenkin kunhan ei polje.

9.11.2004 Kehitystä tapahtuu. Siirsin penkkiä muutamia senttejä taaksepäin. Tod. näk. siitä syystä pyörä tuntuu huomattavasti vakaammalta. Selittämättömät "karkailut" loppuivat. Ohjaustankoakin kokeilin, mutta minun oppimistani se ainakin vaikeuttaa, joten otin pois. Lokasuojan laitoin eteen. Nyt voi ajella ilman työhaalareita. Useita 5km:n koeajoja. Viimeinen olisi mennyt jo kokonaan pysähtymättä, mutta kädet väsyy kun niitä roikottaa sivuilla hieman koukussa. Sitten kun yrittää ajaa penkistä kiinni pitäen niin tasapaino järkkyy ja ojaan :-) Vaihdevivullekkin löysin paikan, mutta en sitä ala vielä asentaan. Epäilen että vauhti kasvaisi epäturvallisen kovaksi jos saisi kolmosen päälle. Nyt ajaessa nopeus n. 17km/h. 90% matkasta vie pyörätieltä saman verran tilaa ku pystypyöräkin. 9% matkasta sen verran kuin kolmipyörä. Ja loput 1% on liikkelle lähtö ja muuta hallitsematonta kiemurtelua.

13.11.2004 Pistin vaihdevivun paikoilleen. Kävin ajeleen 7km, yhdesti pyörän hallinnan menettäen. Muutama onnistunut 90ast. pyörätie-maantie risteyksen kääntyminen. Testasin myös mäen nousu kykyä, nouseminen on helpompaa kuin laskeminen. Jotenkin polkiessa tasapainon pitäminen helpompaa kuin rullatessa. Jotakin kehittelyä penkin selkänojalle pitäisi tehdä. Lapaluiden päissä liikaa painoa. Kun käsiä liikuttaa eri aikaan, lapaluut liikkuu ja pyörä kaartaa. Alla kuvaa ohjausnivelestä, penkin kiinnityksestä ja vaihdevivun sijainnista. Huomaa myös istuimen takakulmissa "kaatumis arvet" harjoittelun alku ajoilta :-)



15.11.2004 Parikymmentä kilometriä harjoittelua, erilaisia selkänojia kokeillen. Nyt on yhtenäinen ja pystympään asennettu, kuin mitä kuvissa näkyy. Ajelua myöskin voimakkaassa ja puuskaisessa sivutuulessa. Vieläkään ei ajaminen suju siten, että uskaltaisin esim. maantien reunaa ajaa. Kaatumiset ovat turvallisia, koska pyörä pyrkii kaarteissa mieluummin kaatumaan sisä-, kuin ulkokurviin päin. Mutta autojen seassa kaatumiset eivät ole koskaan turvallisia, siksi varovaisuus. Välillä menee kilometrejä ihan hyvin, käsillä voi kaivella silmistä roskia yms. Välillä taas varmuus katoaa täysin ja esim. muita tiellä liikkujia kohdatessa on pakko pysähtyä. Vaihdevaijeri katkesi.

16.11.2004 Kehittely jatkuu. Takarengas siirretty hahlossaan niin taakse kuin pystyy ja vakautta tuli lisää. Johtunee siitä että minulla ei ole eturengas niin lähellä niveltä, kuin alkuperäisessä pythonissa, eli takarenkaan pitää myös olla taempama. kai? Olisipa mukava kun voisi siirtää rengasta vielä taaemmas, mutta ei onnistu nykyistä runkoa katkaisematta, tai uutta takarunkoa tekemättä. n. 15km ajelua. Viimeiset reilut 5km kellotin. Aikaa kului 15min, lievään vastatuuleen. Kotona suu ja silmät täynnä hiekoitushiekkaa, lokasuojasta huolimatta.

17.11.2004 Tänään taas tuntuu, ettei takarenkaan siirrolla ole mitään vaikutusta. Pakkasta 5 astetta ja ajoreitti lumen peitossa. Ajelua vain muutamia kilometrejä. Ajoharjoittelu hanskat liian ohuet, näpit jäätyy.

19.11.2004 Purin pyörän, hitsasin kaikki saumat, tulppasin avonaiset putken päät, lisäsin lokasuojien kiinnikeitä ja viimeistelin hitsisaumat. Lopuksi maalaus. Jokaisen pyörän rakentelussa eniten aikaa vievä vaihe, protokunnosta käyttökuntoon. Alla kuva maalatusta rungosta.



1.12.2004 Pyörä jälleen ajokunnossa. Reilu 5km ajoharjoittelua lumipintaisella pyörätiellä. Turha vielä yrittääkkään ajaa jos tiellä on useampi sentti lunta. Pienikin renkaan lipeäminen sivusuunnassa vie liikaa tasapainosta ja pyörä kaartaa halitsemattomasti. Enempikin olisi voinut ajella, mutta vaatteet kastuivat läpi kun eturenkaasta pölyävä lumi sulaa sylissä. Eli ei oikein talvipyörä :-)

2.12.2004 Kiinnitin takasuojan ja ajelin 10km n.18km/h keskinopeudella. Pakkasta -13. Alla talvipäivän "tunnelmakuvia". Hevonen tuli myös ihmetteleen.





29.12.2004 Harjoittelu jatkuu, kelien niin salliessa. Laskeskelin että nyt takana n.100km. Vaatii ainakin toisen mokoman, että ajo tuntuu turvalliselta. Pythonin tekijän sanat siitä että pyörä on helpompi tehdä, kuin mitä sillä on oppia ajamaan, pitävät paikkansa.
Muutama vinkki rakentelijoille/ajamaan opetteleville:
-Selkänoja pitää olla tukeva ja hartiat pitää pysyä kiinni siinä. Tuntuma ja tasapaino häviää heti jos kumartuu eteenpäin
-Mitä pystympi selkänoja, sitä helpompi opetella. Liian pysty tekee kuitenkin ajoasennosta epämukavan ja kädet ei yllä maahan
-Loivassa alamäessä on helpompi opetella tasapainoa. Kun pysyy joten kuten pystyssä on ajaminen helpompi opetella loivaan ylämäkeen
-Vauhti ei tuo vakautta lisää. Eli ei isoihin alamäkiin ennen kuin tasapaino löytyy.
-On tärkeää päästä eroon tavasta ottaa kädellä kaatumista vastaan. Kaatuminen ei käy kipeää, mutta käden ojentaminen kaatumisen suuntaan kallistaa pyörää lisää

12.2.2005 Rakensin irroitettavat ohjaustangot. Ohjaus muuttui hieman tarkemmaksi, pyörätiellä valittu ajolinja säilyy ja mutkat onnistuu tarkemmin. Painoa on ohjaustankojen ja lokasuojien kanssa kertynyt jo 17kg. Ei olisi kovinkaan vaikea tehdä 2-3kg kevyempää, kestävyyden silti kärsimättä. Ajelua 5km, lumi pölisee ja kastelee vaatteet.



17.2.2005 Kokeilin taakse pienempää, 26tuumaista, maastopyörän rengasta. En havainnut mitään eroa ajotuntumassa, vaikka jättö ja astekulma hieman pienenivät. Yhteensä n.5km ajelua.

3.3.2005 Tänään kokeilin 20tuumaista takarengasta. Jättöön sillä on jo useamman sentin vaikutus, samoin nivelen astekulmaan. Vakautta tuli hieman lisää hitaassa nopeudessa. Taas noin 5km testailua

4.3.2005 Yli 11km:n lenkki, 35minuuttiin. Huomioin, että kapean ajolinjan pitäminen on helpompaa voimakkaasti polkiessa (esim. ylämäessä)

27.3.2005 Kokeilin tälläkin ajella sykemittarin kans. Rasittavuudeltaan aika samanlainen kuin pystypyörä. Sen minkä ilmanvastuksessa voittaa, sen rumpuvaihde ja käsillä tasapainottaminen/ohjaaminen hävittää. 20km

28.3.2005 Kokeilin uudelleen 20tuumaista takarengasta ja päätin muuttaa runkoa siten, että 28" renkaalla tulee sama jättö ja kulma. Muutos ei ole kovinkaan merkittävä, mutta mielestäni parempaan suuntaan. Ajeluja kaikkiaan reilu 10km. Alla kuva taivutetusta pyörästä.



29.3.2005 Pisin yhtäjaksoinen ajelu. 18km, 52min, eli keskinopeus yli 20km/h. Ohjaustangon kanssa saa olla varovainen. Ajelin matkavauhdista aurauspenkkaan, kun huolimattomasti irroitin toisen käden tangosta. Jostakin selkäytimen syövereistä nousi vielä "vasta-ohjauksen" periaate käsille. Syke pysytteli koko matkan alle 130:n(ka.120), paitsi välittömästi penkkaan ajon jälkeen. Ajolasit tarpeelliset, omasta eturenkaasta ja muiden mopoista lentää pikku kiviä naamalle.

11.4.2005 Kilometrejä takana yhteensä n.150. Raportointi niiden osalta loppuu tähän. Ajotaidossa ei tapahdu enää merkittävää kehitystä. Muiden pyörien ajamisen jälkeen pythoniin tottuminen vaatii muutaman kilometrin ajelun.

22.4.2005 Suoritus jonka toteutumista en puoli vuotta sitten pitänyt mahdollisena. Kävin pythonilla töissä. Python sähköpostilistalla ihmiset kertovat, että python olisi helpommin ajttava kun penkkiä nostaa ylemmäs. Kokeilin asiaa laittamalla 2":n lankun penkin istuin osan päälle. Muutos ei ole merkittävä, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan. Pyörä kulkee suorempaan ja kallistelee vähemmän. Haitoiksi voidaan laskea, että korkeammalla oleva penkki nostaa ilman vastusta ja kädet ei ylety niin hyvin maahan. Vielä en tehnyt ratkaisusta pysyvää, pitää hankkia lisää ajokokemusta ja kokeilla uudelleen.

25.4.2005 Puolenkymmentä kaveriakin kokeili pythonia. Yksi oppi ajamaan kymmenessä minuutissa niin hyvin kuin minä kahdessa päivässä.

28.4.2005 Asensin tarakan. Useamman kilon vaatepussikaan ei ainakaan huonontanut pörän ajo-ominaisuuksia.

7.5.2005 Penkkiin laitoin pehmustetta ja päällystin "pressu" muovilla. Ei ole enää niin herkkä ajajan liikkeille.

11.6.2005 Ensimmäinen märän kelin ajelu takana. Vaikka vettä ei juurikaan satanut, niin kamppeet kastuu/sotkeentuu. Takalokasuoja kun olisi pidempi ja etulokasuojassa myös "sivut" niin auttaisi asiaa. Työmatka ajoa takana ehkäpä n. 300km. Enää ei ajamiseen tarvi juurikaan keskittyä, mutta eteen pitää katsoa. Välitys suhdetta muutettu nopeammaksi. Nyt pystyy pitämään tasaisella arviolta 25-30km/h noputta vispaamatta ja hikoilematta. Sen sijaan liikkeelle lähtö oli helpompaa, kun välitys suhde oli hitaampi.
Päässä alkaa hahmottua suunnitelma pythonin kakkos versiosta:
-24" eturengas, mahdollistaisi pienemmän jätön, arvelen että ohjauksesta ei tulisi näin herkkä.
-Lyhempi väli etuakselista niveleen. Tämä yhdessä pienemmän eturenkaan kanssa pienentäisi jättöä 7-8cm.
-Jousitus. Nyt kuoppiin ajaminen muuttaa aina hieman pyörän kulkusuuntaa.
-Edelleen rumpuvaihteinen. Vaikka onkin tehosyöppö, niin ajaminen on mukavempaa kun käsiä ei tarvitse pitää jarrukahvoilla ja vaihteiden vaihto onnistuu myös paikoillaan.

23.6.2005 Vielä keksii kokeilemisen arvoisia muutoksia. Taivutin eturunkoa siten, että polkimet laskeutui alemmas ja penkki nousi ylemmäs. Ohjauksen herkkyys pieneni. Ei vaadi enää niin suurta ohjausliikettä tasapainon korjaamiseen ja tasapainon siirtyminen ei ohjaa niin paljon kuin aiemmin. Jalkojen merkitys ohjaamiseen/tasapainoon pieneni, kun ne ovat alempana. Ainoa haitta on, että kadet ei ylety niin hyvin maahan ja ilman vastus varmaan hieman suureni. Teipit lokasuojan sivuilla estävät lahkeita hinkkaamasta renkaaseen. Alla kuvaa, vertaa yläpuolella olevaan



24.6.2005 Suoritin vakio pätkälläni nopeustestin. Eestaas sama 5km:n pätkä alle 23:n minuutin, eli keskinopeus yli 27km/h. Mielestäni aika hyvin rumpuvaihteiselle pyörälle ja kuljettajalle joka ei pääse coopperin juoksutestissä yli 2200metriä. Välitykset loppuu kesken. Välillä piti lopettaa polkeminen kun ei jalat pyöri enää tarpeeksi nopeaa. Tästä johtuen ei hirveästi hengästy eikä hikoile. Jos välitys suhteita muuttaa, niin ylämäkeen lähtö ei enää onnistu.

24.7.2005 Koukkasin työmatkalla pätkän vaihtoehtoista sora/hiekkatietä. Ajaminen kyllä onnistuu, mutta vauhti pitää olla kohtuullista. Mitään varsinaista "nimismiehen" kiharaa ei tiellä ollut, joten kunnon röykkyytys jäi tetsaamatta. Punnitsin myös pyörän, painoa 17kg tarakoineen ja penkin pehmusteineen. Suunnilleen saman verran näyttää painavan uudet aikuisten mitoilla olevat 3vaihteiset teräsrunkoiset pyörät.

1.8.2005 Jatkoin rungon muokkausta siten, että polkimet laskeutuisivat vielä alemmas. Kyllä kannatti, pyörästä tuli entistä vakaampi ja käsiteltävyyttä tuli lisää. Näyttäisi siis olevan sitä parempi, mitä pienempi on jalkojen vaikutus tasapainoon. Alla kuvaa, nolella merkattu kohta mistä runkoa on tällä kertaa taivutettu.



1.8.2005 Huomasin että python pysyy nyt pystössä ilman jalustaa/ohjaustankoja.



1.11.2005 Nyt ei ole enää muutoksia tullut tehtyä. Kesän aikana tuli ajelua n.1000km. Parhaimmillaan kovaan vastatuuleen työmatka(8km) sujuu 7-8min nopeammin kuin vastaavilla osilla oleva pystypyörä. Myötä tuuleen ero minuutin tai kaks.

5.11.2005 Talven 2005-2006 aikana olisi sitten tarkoitus rakentaa uusi python. Aikaa käytän enempi ja suunnittelen mieluummin kuin kokeilen. Alla olevassa kuvassa on tämän hetkinen tilanne. Eturengas on 24" ja takarengas 28". Avo vaihteet. Runko muotoiltu oman selän malliseksi. Takahaarukkaan vielä helppo rakentaa jousitus, mutta taitaa jäädä vielä tässä vaiheessa toteuttamatta. Ohjauskulma n.55-60ast, jättöä n. 22-24cm, akseliväli 135-140cm, poljinkeskiön etäisyys ja korkeus säädettävä.



18.11.2005 Nyt takana ensimmäinen koeajo uudella pythonilla. Vaikuttais hitaassa nopeudessa(alle 10k/h) hieman vakaammalta kuin vanha. Kovempia nopeuksia(>20km/h) en uskaltanut kokeilla, kun ei ole jarrua. Penkin korkeus ilman pehmusteita 22cm, poljinkeskiö säädettävä, korkeus 30cm-42cm, ylimmässä asennossa soveltuu n. 170-175cm pituiselle kuljettajalle. U-käännös onnistui eka yrittämällä n.5-6m leveällä tiellä. Alla kuva. Penkki on 0.75 sinkittyä peltiä. Tuntuu yllättävän "pehmeältä", kun on selän muotoinen. Sensijaan on turhan liukas ja kylmä.



20.11.2005 Värkkäilin jarrut ja vaihteet. Vivut on penkin alla, suunnilleen siinä kohdassa johon kädet osuvat kun ne laskee rentona alas. Hitaassa vauhdissa todellakin parempi ajettava, johtunee geometrian lisäksi myös vaihteista. Vauhdissa ei mene niin suoraan kuin vanha. Muotoiltu selkänoja aiheuttaa sen, että hartioiden merkitys ohjaukseen/tasapainoon on pienempi kuin vanhassa. Kun taas selkälihaksien vaikutus on suurempi. Uskoisin että ajorutiini löytyy.
Liukkaus on myrkkyä tasapainolle. Vauhdista(arviolta n.25km/h) kaaduin, kun takarengas lovassa kaarteessa luisui alta. Eihän se satu, mutta penkki vääntyi ja kettinki irtosi. Penkin etu/alareunaan pitää siis hitsata hieman vahviketta. Tarkemmin kun muistelen, niin lähes kaikki talvella kaatumiset johtuvat takarenkaan sivuttais pidon katoamisesta, ei liene huono idea vaihtaa sinne nastarengasta

26.11.2005 Lokasuojien, tarakan valojen yms. kiinnikkeet lisätty. Loput saumat hitsattu ja putket tulpattu. Lopuksi maalaus...



30.11.2005 Kokoaminen ja totesin keltaisen maalin erittäin epäkäytännölliseksi. Maalaus virheet erottuu selvemmin kuin mustasta ja kaikki lika näkyy. Ajelin tuommoiset 10km. Ketju keskimmäisellä etuhammas rattaalla, eli vauhti ei päätä huimannut. Keskinopeus n.18km/h. Eipä kyllä kovempaa vauhtia kaivannutkaan, tie jäätynttä sohjoam jonka päällä sentti pakkaslunta. Penkillä 12mm telttapatja, enää ei ole kylmä eikä liukas. Hieman väärän mallinen, korjaantuu kun laittaa takamuksen alle vahvemmasti pehmustetta. Vahvemmalla pehmusteella saisi myös istumakorkeuteen kaivattuja lisäsenttejä. Nyt on alempana kuin vanhassa ja aiheuttaa hieman mutkittelua kovemmassa vauhdissa. Alla kuvaa. Etuhammasratas pakettia pitää muokata. Haluaisin isoimman rattaan sille kohdalle jossa keskimmäinen nyt on, tai vielä sisemmäs. Näin ketjulinjan saisi mahdollisimman suoraksi kaikille takarattaille. Etulokasuojakaan ei ole lopullinen, lisäksi puuttuu valot, heijastimet ja mittari.



2.12.2005 Nyt on eturatas pakkaa muokattu ja uusi ketju laitettu. Vanhassa oli välitys alue sellainen, että yksi kammen kierros vei pyörää eteenpäin 3,7m-6,5m, vaihteesta riippuen. Tässä uudessa vastaavat matkat 2,9m-7,3m. Pienen koeajon perustteella voisi sanoa että hyvältä vaikuttaa. Pyörässä on nyt kaksi keveämpää ja kaksi nopeampaa vaihdetta kuin entisessä. Vaihteisto vaatii vielä hienosäätöä, ketju hyppii nopeimalla vaihteella yli. Voi joutua ko. rattaan vaihtaan.
Vanhasta olisi nyt pikkuhiljaa tarkoitus alkaa tekemään Hipparion kopiota. Teen sille oman alasivun.

12.3.2006 Reilu kolme kuukautta taukoa. Ajattelin käydä kokeileen vieläkö onnistuu. Alku hieman haparointia, mutta sitten alkoi taas sujumaan. Selkänojan muoto tuntuu edelleen väärältä. Sen muoto on haettu siten, että makaan pahvilla kyljelläni ja kaveri piirsi selkärankaa pitkin viivan. Takamus vaan joustaa, joten keskikaari on muutaman sentin liian ylhäällä.

12.4.2006 Keveimmillä vaihteilla voimakkaasti polkaistaessa ketju tipahtaa etuhammas rattaalta, johtuen siitä että siinä ei ole vaihtajaa ohjaamassa. Sille rakensin ohjarin. Talvella käänsin ratas pakan ympäri, joten isoin ratas on sisimpänä ja edestä katsottuna samassa linjassa kuin takapakan 4-5 rattaat. Muita eturissoja ei kesäkeleillä tarvikkaan.
Toinen ajelulenkki piti lopettaa kesken ja kääntyä kotiapäin. Ei vaan sujunut. Pyörä mutkitteli tien laidasta toiseen. Yritin korjata ajoasentoa ja vaikka mitä, mutta ei auttanut. No kotona sitten huomasin, että keskinivel on huomattavan jäykkä. Nivelen väliin oli pakkaantunut hiekoitus hiekkaa. Paineilmalla puhdistus auttoi, mutta ei vieläkään ole yhtä notkea kuin tuossa vanhassa pythonissa. Pitää joku päivä katkaista pyörä ja tutkia

17.4.2006 Erittäin tärkeää että keskinivel toimii jouhevasti. Avarsin hieman C-rautaa, joten nyt ei ihan pienet kivet jumita niveltä. Ajotuntuma alkaa löytyä, kävin jopa töissä tällä. Nopeus 47mm pallokumeilla suunnilleen sama kuin entisellä 37mm kumeilla. Painoa 19.7kg, eli yli 2kg raskaampi kuin edellinen. Suurin vaihde ei toimi vieläkään, vaan ketju hyppii yli. Itse pyöränsä rakentava säästyy monelta murheelta, kun tekee rumpuvaihteisen ja jalka jarrullisen...

29.4.2006 Asensin nopeusmittarin. Huiput n. 100m pitkään ja n. 10m korkeaan alamäkeen 46.2km/h. Keskinopeus työmatkalla ollut 22-28km/h. Tyynellä ilmalla ja tasaisella tiellä menee aika helposti 30km/h, välitykset loppuu 33km/h nopeudessa. Nyt sain säädöt kohdilleen, eli nopeinkin vaihde toimii. Keveintä ei oikeastaan tarvi, joten vois jostakin koittaa löytää eteen suuremman hammasrattaan.

5.5.2006 Eräänlainen ennätys, keskinopeus tasaisella ylitti 30km/h. Suhteellisen tasaisella pyörätiellä, aika tuulettomissa olosuhteissa. Ees-taas sama 9km pyörätien pätkä, päässä U-käännös ja välillä muutamia kiihdytys kokeiluja. Koko ajolenkin keskinopeus mittarin mukaan 30.2km/h. Kiihtyy 50m matkalla, seisovalla lähdöllä, lähes 30km/h nopeuteen, ku hampaat irvessä vääntää. Pahemmin ei hengästy, välitykset loppuu sopivasti kesken. 28-30km/h on helppo pitää tasaisella, vähänkään myötätuulta tai alamäkeä niin nopeus nousee tuon yli ja joutuu vispaamaan. Selkä hiestä märkä, selän muotoinen penkki ei telttapatjan kanssa hengitä ollenkaan

. 19.5.2006 Eteen rakennettu parempi lokasuoja. Jälleen pisteitä jalkajarrulle, tai ainakin käsijarrullisessa pitää kahvat olla jossakin muualla kuin penkin alla kun ajaa märällä tiellä. Pitänee kehitellä kunnollista roiskeläppä eturenkaaseen.

25.6.2006 N.500km tällä uudemmalla Pythonilla takana. Kesäloma katkaisee kuukaudeksi lähes kaiken ajelun. Työmatkojen pidemmän aikavälin keskinopeus n.22km/h. Vaikka suorat osuudet menee kevyesti poljeskellen keskiopeudella 26-28km/h, niin lyhyt sorapätkä ja muutamat risteykset pudottaa vauhtia.
Kaksi etunojassa polkijaa on jo ehtinyt ohittaa minut tälle kesälle. Molemmat "iskeneet" ylämäessä.
Pari kolme suomalaistakin on lähestynyt sähköpostin muodossa. Python herättää mielenkiintoa, toivottavasti vielä tälle kesälle saavat omat laittteensa valmiiksi.

12.8.2006 Kuvautin pidemmän pätkän ajelua tällä uudella pythonilla, vanhat vidot joutui sivuilta poistamaan tilan puutteen vuoksi.
VIDEO koko 11Mb, pituus 2min 30sek, kuvan laatu siis hieman heikko

22.9.2006 Rakensin kokeilumielessä yläpuolisen ohjauksen. Alla kuva. Aluksi tuntui ettei pysty ajamaan ollenkaan kun kädet on tangolla. 20km ajelun jälkeen sujui jotenkin. Ohjata noilla ei voi, ehkä hieman vakauttaa käännöstä oikein tiukoissa mutkissa. Vauhtikin on hieman(1-2km/h) hitaampi, kuin kädet penkin alla. Ainoat parannukset on, että kädet pysyy kuivina märällä tiellä, sekä hallintalaitteet ja mittari paremmin ulottuvilla.



27.12.2006 Joulun pyhinä tuli taas pohdittua pythonin geometriaa. Sopivaa runkomuutosta istumakorkeuden nostamiseksi ja selkänoja profiilin parantamiseksi pohtiessani, päädyin lyhentämään runkoa ristiselän yläpuoleta 6cm. Nyt selkänoja on paremman mallinen ja istumakorkeus nousi 24cm:stä 27cm:iin. Jos jotakin voi päätellä siitä että kolmen kuukauden tauon jälkeen liikkeelle lähtö onnistui haparoimatta, niin runkomuutos oli ehdottomasti parempaan päin. Alan olla vanhvasti sitä mieltä, että vakaassa pythonissa istumakorkeus on reilusti suurempi kuin jättö. Tämä tarkoittaa sitä, että pienirenkaisesta on helpompi tehdä matala, koska jätön saa automaattisesti pieneksi. Kyllähän pythonilla ajamaan pystyy, vaikka jättö olisi suurempi kuin istumakorkeus, mutta vaatii koko ajan kovaa keskittymistä eikä silti mene suoraan vaan joutuu koko ajan ohjauksella tekemään pieniä korjauksia.

26.3.2007 Runkoa muokattu talven aikana siten, että polkimien pystysiirron sijaan niitä voi säätää pituus suunnassa. Vaan ei oo mittasuhteet oikeen kohdillaan: Jotta polkimille ylettyy kunnolla pitää ne säätää liian lähelle eturengasta, laitimmaisia rattaita takapakassa käytettäessä ei ketju pysy eturattaalla. Pyörä on siis kasassa, mutta ei ajokunnossa.

28.5.2009 Mustan Pythonin rakentelin takaisin ajokuntoon mahdollista myyntiä varten. Pitihän sitä heti kokeilla vähän pihalla itsekkin. Vaikka edellisestä ajelusta vuosia niin parin ensimmäisen polkaisun jälkeen pyörä meni luotisuoraan ja käänöksetkin onnistui heti. Eli jalkaohjauksen taito ei unohdu. Ja naama on naurussa vaikka koeajosta on jo tunti aikaa :)

Plussat ja miinukset:
+Yksinkertainen rakenne
+Nopea
+Täysin ilman käsiä ajettava
-Tiellä oleva vesi roiskuu päälle
-Vaatii paljon harjoittelua ennen kuin oppii ajamaan
-Mahdoton ajaa liukkaalla/lumessa/pehemällä soralla
-Töyssyt/kuopat aiheuttaa ongelmia
-Tiukassa käännöksessä ei voi polkea
-Taakse kurkistaminen ajaessa mahdotonta

Puutteistaan huolimatta voin todeta että aivan mahtava "laite". Kaikki alkaa ajamisen oppimis prosessista. Ensimmäisien päivien aikana ei pysy pystyssä metriäkään, täydellinen turhautuminen. Mutta sitten, yhtäkkiä, 5metriä kaatumatta. Ja kohta 10metriä. Pian menee jo 50metriä ja pyörä vie miehen, ei tietoa minne, mutta halu ottaa selvää on kova. Kohta tuntuu että laitetta voi ohjata, tehdä loivia kaarroksia, sitten tiukempia mutkia. Jokaisella ajolenkillä tuntuu että kehittyy, kunnes noin 1000km:n kohdalla tulee täydellinen "zen"(kuten eräät python-kuskit asian nimesivät). Kuljettaja ja ajoneuvo tulevat yhdeksi. Kun antaa pythonille tilaa toteuttaa itseään, se vie kuljettajan ohjaamatta minne tämä haluaa. Ohjaamista tarvii ajatella yhtä paljon kuin kävellessä jalkojen liikuttelua. Kun pitää nopeuden sellaisena ettei hengästy, niin ajaminen on uskomattoman rentoa. Aivot lepää, kun kädet lepää. Harmi vain kun käsijarru vaatii koko ajan toisen käden, pythonin luonne tulee paljon paremmin esille kun rakentaa siitä jalkajarrullisen. Näitä asioita ei voi kokea muilla kulkuneuvoilla.

Etusivu